Kuuluuko merkkivaatteet köyhälle?
Tämä teksti tulee varmasti jakamaan mielipiteitä ja kyllä, käytän härskisti jaottelua rikkaisiin ja köyhiin ja teksti varmasti provosoi, mutta hyvä jos niin...
Olen viime aikoina törmännyt muutamaankin keskusteluun sosiaalisessa mediassa, jossa on kritisoitu tukien varassa eläviä äitejä siitä, että he ostavat lapsilleen kalliita muotivaatteita itse tuista säästämillään siivuilla. Kritisoijien mukaan köyhä ei siis ole oikeutettu ostamaan samaa vaatetta, kuin rikas, ilman tukia toimeen tuleva äiti? SIIS ANTEEKSI MITÄ? Viimeistään tässä vaiheessa leukani loksahtaa sijoiltaan. Ketä oikeasti on oikeutettu kertomaan mitä "köyhä" saa ostaa ja mitä ei? Samalla kommentoija voisi määritellä myös mitä ruokaa köyhä on oikeutettu ostamaan ja mitä tekemään ja harrastamaan vapaa-ajallaan.
Entä jos tämä tuilla elävä äiti on yhtä kiinnostunut vaatteiden eettisyydestä ja kestävyydestä, laadusta ja miksei myös näyttävyydestä kuin se ei tuilla elävä äiti...rittääkö tällöin vain se, ettei itse tienaa työssä eurojaan näihin vaatteisiin, jotta voidaan kertoa, ettei äiti saa näitä tuotteita ostaa. Itse nostan hattua jokaiselle kotiäidille, arvokasta työtä, josta kukaan ei maksa palkkaa vaikka niitä perkuleen tukia kylläkin...joilla ei saa ostaa mitä haluaa. Kritisoijat nostavat esiin pointteja verorahoilla mässäilystä ja tukien väärinkäytöstä aina siihen, että rahat tulisi sijoittaa lapseen järkevämmin, esim ruokaan. Uskallan kyllä väittää, ettei yksikään näistä äideistä osta kaikilla tukirahoilla kalliita vaatteita vaan huolehtivat lapsilleen ruuan pöytään, mutta siirtämällä esimerkiksi joka kuukausi muutaman ylimääräisen euron säästöön saavat lapselleen sen "kalliin muotivaatteen", joka olikin myös hintansa lisäksi laadukas. Häpeäisivät! Itse kun ajattelen, että kun sijoitan vaatteeseen, haluan sen myös kestävän ja vielä tänä päivänä valitettavan harvoin halvalla "tehotuotettu" vaate kulkee käsikädessä kestävyyden kanssa. Ja kun ne perkuleen lastenvaatteet...kun ne tuppaavat likaantumaan (usein!), ne tuppaavat joutumaan kovalle koetukselle konttauksien ja kaatumisien seurauksena (usein!) ja ne tuppaa törmäämään pesukoneeseen ja tahranpoistoaineineisiin tätäkin useammin...tällöin se laatu ja kestävyys korostuvat ehkä jopa enemmän kuin aikuisten vaatteissa. Ja köyhällä kun ei ole varaa sijoittaa niihin "halpoihin" vaatteisiin yhtään sen enempää rahaa, kuin "kalliisiin merkkivaatteisiin": valinta onkin tehtävä sen perusteella, kuinka paljon uskoo vaatteen kestävän (ne on kuitenkin tarkoitettu käytettäväksi, right?), voiko samaa vaatetta hyödyntää esim pikkusisaruksilla (onko se enää siinä kunnossa yhden lapsen jälkeen) ja pystynkö ehkä myymään tämän eteenpäin kirpputorilla, jolloin voin saada muutaman euron takaisin sijoituksestani (se muutamakin euro katoaa hyvin nopeaa, jos käsissä on koppurainen ja joka suuntaan venynyt ja vanunut vaate pesujen jäljiltä). Totean silti, ettei jälleenmyyntiarvo missään nimessä ole paras argumentti ostaa näitä "kalliita merkkivaatteita", etenkään maailmassa, jossa tämän syksyn vihreän sävyt on korvattu ensi keväänä jo uusilla vihreän sävyillä eikä kukaan ehkä haluakkaan juuri sitä itsellä olevaa sävyä enää ostaa. Tästä huolimatta väitän, että merkkivaatteiden kysyntä kirpputoreilla on suurempi kuin "tusinatuotettujen vaatteiden". Ja jo kuluttajan vaikuttamismahdollisuuksista vaatteiden eettisyyden totean, että hyvä niin.
Mutta eihän köyhän kannata ajatella näin? Eihän?
Itse en koe olevani rikas. Enkä kovin köyhäkään. Rahaa ei koskaan ole liikaa, mutta riittävästi tarpeelliseen, ylimääräistä ei juuri sukan varteen kerry. Tästä huolimatta haluan myös itse panostaa, niin omissa kuin lastenvaatteissa, laadukkuuteen, mahdollisuuksien mukaan kotimaisuuteen ja eetisyyteen sekä tietysti myös siihen, että vaate näyttää kivalta. Rakastan muotia. Etenkin ajatonta, ja pyrinkin siihen, ettei vaatekaapit pursua vaatteista, vaan sinne ostetaan sellaisia tuotteita, jotka kestävät läpi ajan, ja jotka säilyttävät laadukkuutensa. Joita oikeasti tulee käytettyä. Muuten laitan vaatteen kiertoon uudelle käyttäjälle. Se on minun eettinen valintani, jonka uskon pidemmän päälle olevan edullisempi sijoitus, kun neljä kertaa vuodessa vaihtoon menevät vaatekerrastot, jotka käytön jälkeen päätyvät risaisina kaatopaikalle.
Koska aiheena tämä kiehtoo ja on lähellä sydäntäni, haluankin jatkaa juttusarjaa muodin ja eettisyyden ympärillä. Katsotaan mitä saan aikaiseksi. Toivottavasti mahdollisimman moni kotimainen ja miksei pohjoismainenkin vaatemerkki / vaatteita myyvä liike lähtisi mukaan juttusarjaan ja saisin kattavan pläjäyksen hyviä eettisiä vaihtoehtoja kertakäyttömuodin tilalle. Samalla on hyvä pohtia myös sitä, mikä vaatteesta tekee eettisen? Onko kotimaisuus tai korkea hinta hintalapussa tae eettisyydelle? Voiko eettisiä valintoja tehdä myös edullisesti? Jatketaan näistä toisella kertaa...
Olen viime aikoina törmännyt muutamaankin keskusteluun sosiaalisessa mediassa, jossa on kritisoitu tukien varassa eläviä äitejä siitä, että he ostavat lapsilleen kalliita muotivaatteita itse tuista säästämillään siivuilla. Kritisoijien mukaan köyhä ei siis ole oikeutettu ostamaan samaa vaatetta, kuin rikas, ilman tukia toimeen tuleva äiti? SIIS ANTEEKSI MITÄ? Viimeistään tässä vaiheessa leukani loksahtaa sijoiltaan. Ketä oikeasti on oikeutettu kertomaan mitä "köyhä" saa ostaa ja mitä ei? Samalla kommentoija voisi määritellä myös mitä ruokaa köyhä on oikeutettu ostamaan ja mitä tekemään ja harrastamaan vapaa-ajallaan.
Entä jos tämä tuilla elävä äiti on yhtä kiinnostunut vaatteiden eettisyydestä ja kestävyydestä, laadusta ja miksei myös näyttävyydestä kuin se ei tuilla elävä äiti...rittääkö tällöin vain se, ettei itse tienaa työssä eurojaan näihin vaatteisiin, jotta voidaan kertoa, ettei äiti saa näitä tuotteita ostaa. Itse nostan hattua jokaiselle kotiäidille, arvokasta työtä, josta kukaan ei maksa palkkaa vaikka niitä perkuleen tukia kylläkin...joilla ei saa ostaa mitä haluaa. Kritisoijat nostavat esiin pointteja verorahoilla mässäilystä ja tukien väärinkäytöstä aina siihen, että rahat tulisi sijoittaa lapseen järkevämmin, esim ruokaan. Uskallan kyllä väittää, ettei yksikään näistä äideistä osta kaikilla tukirahoilla kalliita vaatteita vaan huolehtivat lapsilleen ruuan pöytään, mutta siirtämällä esimerkiksi joka kuukausi muutaman ylimääräisen euron säästöön saavat lapselleen sen "kalliin muotivaatteen", joka olikin myös hintansa lisäksi laadukas. Häpeäisivät! Itse kun ajattelen, että kun sijoitan vaatteeseen, haluan sen myös kestävän ja vielä tänä päivänä valitettavan harvoin halvalla "tehotuotettu" vaate kulkee käsikädessä kestävyyden kanssa. Ja kun ne perkuleen lastenvaatteet...kun ne tuppaavat likaantumaan (usein!), ne tuppaavat joutumaan kovalle koetukselle konttauksien ja kaatumisien seurauksena (usein!) ja ne tuppaa törmäämään pesukoneeseen ja tahranpoistoaineineisiin tätäkin useammin...tällöin se laatu ja kestävyys korostuvat ehkä jopa enemmän kuin aikuisten vaatteissa. Ja köyhällä kun ei ole varaa sijoittaa niihin "halpoihin" vaatteisiin yhtään sen enempää rahaa, kuin "kalliisiin merkkivaatteisiin": valinta onkin tehtävä sen perusteella, kuinka paljon uskoo vaatteen kestävän (ne on kuitenkin tarkoitettu käytettäväksi, right?), voiko samaa vaatetta hyödyntää esim pikkusisaruksilla (onko se enää siinä kunnossa yhden lapsen jälkeen) ja pystynkö ehkä myymään tämän eteenpäin kirpputorilla, jolloin voin saada muutaman euron takaisin sijoituksestani (se muutamakin euro katoaa hyvin nopeaa, jos käsissä on koppurainen ja joka suuntaan venynyt ja vanunut vaate pesujen jäljiltä). Totean silti, ettei jälleenmyyntiarvo missään nimessä ole paras argumentti ostaa näitä "kalliita merkkivaatteita", etenkään maailmassa, jossa tämän syksyn vihreän sävyt on korvattu ensi keväänä jo uusilla vihreän sävyillä eikä kukaan ehkä haluakkaan juuri sitä itsellä olevaa sävyä enää ostaa. Tästä huolimatta väitän, että merkkivaatteiden kysyntä kirpputoreilla on suurempi kuin "tusinatuotettujen vaatteiden". Ja jo kuluttajan vaikuttamismahdollisuuksista vaatteiden eettisyyden totean, että hyvä niin.
Mutta eihän köyhän kannata ajatella näin? Eihän?
Itse en koe olevani rikas. Enkä kovin köyhäkään. Rahaa ei koskaan ole liikaa, mutta riittävästi tarpeelliseen, ylimääräistä ei juuri sukan varteen kerry. Tästä huolimatta haluan myös itse panostaa, niin omissa kuin lastenvaatteissa, laadukkuuteen, mahdollisuuksien mukaan kotimaisuuteen ja eetisyyteen sekä tietysti myös siihen, että vaate näyttää kivalta. Rakastan muotia. Etenkin ajatonta, ja pyrinkin siihen, ettei vaatekaapit pursua vaatteista, vaan sinne ostetaan sellaisia tuotteita, jotka kestävät läpi ajan, ja jotka säilyttävät laadukkuutensa. Joita oikeasti tulee käytettyä. Muuten laitan vaatteen kiertoon uudelle käyttäjälle. Se on minun eettinen valintani, jonka uskon pidemmän päälle olevan edullisempi sijoitus, kun neljä kertaa vuodessa vaihtoon menevät vaatekerrastot, jotka käytön jälkeen päätyvät risaisina kaatopaikalle.
Koska aiheena tämä kiehtoo ja on lähellä sydäntäni, haluankin jatkaa juttusarjaa muodin ja eettisyyden ympärillä. Katsotaan mitä saan aikaiseksi. Toivottavasti mahdollisimman moni kotimainen ja miksei pohjoismainenkin vaatemerkki / vaatteita myyvä liike lähtisi mukaan juttusarjaan ja saisin kattavan pläjäyksen hyviä eettisiä vaihtoehtoja kertakäyttömuodin tilalle. Samalla on hyvä pohtia myös sitä, mikä vaatteesta tekee eettisen? Onko kotimaisuus tai korkea hinta hintalapussa tae eettisyydelle? Voiko eettisiä valintoja tehdä myös edullisesti? Jatketaan näistä toisella kertaa...
 |
| lähde: http://fashionrevolution.org/ |
Kommentit
Lähetä kommentti